Tänään oli ensimmäinen terapiakäynti tälle vuodelle. Joulupyhien ajan oli paussia ja eilen jo mietinkin kuinka paljon sitä olin ehtinyt kaivatakin. En itseasiassa aiemmin ajatellut, kuinka tärkeä rooli näillä säännölliset juttutuokioilla on, mutta tärkeitä ne on. Siksipä, vaikka aika väsyksissä olen ollutkin, on mieleni nyt taas tutun turvallinen ja levollinen kun paluu normiarkeen koitti hoitoni osalta.
Tällä viikolla taas pitkästä aikaa olen nähnyt tunnelin päässä taas enemmän valoa. Alan näkemään toipumistani itsekin ja se tasapainoisuus, jonka olen pikkuhiljaa saavuttanut, tuntuu hyvälle. Joskus näen itseni sieluni silmin taas terveenä, vahvempana kuin ennen menossa kohti uusia haasteita.
Matkaa on vielä edessä, sen tiedän, mutta maali on taas askeleen lähempänä. Ja jo se saa olon tuntumaan välillä voittajalta! Juuri nyt nautin tästä, vaikka sitä kestäisi vain hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti