Vuosi on vaihtunut ja raketitkin on ammuttu. Me tosin lähdimme keskelle metsää pakoon sitä pauketta ja räiskyntää, että koiriemme ei tarvitsisi pelätä. Uuden vuoden päivänä mieheni sitten keräsi raketin jäämiä niin automme katolta kuin pihastamme.
On muuten hassua, miten joku niin mukava kuin uuden vuoden vietto, onkin tullut niin vastenmieliseksi. En enää välitä yhtään raketeista kun katson sylissäni tärisevää pientä eläintä. Eikä rauhallista paikkaa tahdo enää olla lähimailla. Pihamme vieressä on hyvä paikka raketeille, pari vuotta sitten talon molemmin puolin. Jopa sinne metsään kuului pauke ja enemmänkin tuli mieleen sotatantereet tykinlaukauksineen kuin iloinen juhla.
Vuoden vaihtuessa tulee väkisinkin kerrattua se mennyt. Mennyt vuosi oli meille aika poikkeuksellinen ja itseasiassa se vaikein aiemmista. Takana on ensimmäinen kokonainen kalenterivuosi pois työelämästä, ensimmäinen vuosi syöden reseptilääkkeitä ja ensimmäinen vuosi olematta terve. Paljon on ollut uutta eikä aina niin hyvääkään.
Tuntuu kuin olisin vuoden ajan ollut kuin lastu laineilla. Olen ajelehtinut vailla päämäärää tai voimia suunnata pientä lastuani jonnekin. Olen vain mennyt mukana ja oikeastaan katsonut elämää sivusta. Ollut ulkopuolinen monessakin asiassa ja katsonut maailmaa omasta kolostani.
Vaikka takana on raskas vuosi niin on sitä hyvääkin kerrottavaa. Hyvä ystävyys on syventynyt ja olen saanut vierelleni ihmisen, joka jakaa niin ne ylä- kuin alamäet kanssani. Emme voi toistemme vaikeuksia poistaa, mutta olemme voineet sen taakan jakaa ja siten helpottaa taivaltamme. Olen saanut uuden lenkkikaverin ja ihmisen, jolle minun ei tarvitse olla enempää kuin olen, Tuntuu hyvältä kun ei tarvitse suojautua kulisseihin. Viime vuoden jälkeenkin jaksan edelleen uskoa, että tämän tien päässä odottaa jotain parempaa. Se paras on vasta edessä ja siihen haluankin uskoa!
Mutta mitä tuleva vuosi tuo? Toiveikkuus tuo mieleen uusia avonaisia ovia mieleeni ja ajatuksia siitä, mitä vielä tulen elämälläni tekemään. Pelko kuitenkin näyttää todelllisuutta, ehkä mikään ei muutu tulevanakaan vuonna. Entä jos edessä onkin toinen yhtä raskas tai raskaampi vuosi?
No, päivät etenevät omalla painollaan ja elämä menee eteenpäin. Tavalla tai toisella. Emme onneksi voi elää kuin tämän yhden päivän kerrallaan. Jää siis nähtäväksi mitä edessä on ja hyvä niin.
Toivotan kaikille blogin lukijoille parempaa uutta vuotta ja kaikkea hyvää! Pidetään liput korkealla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti