Viesti

Miehelleni lähetettiin nimettömänä kirje, jonka viesti (jos sen oikein tulkitsimme) oli kehotus jättää minut. Kirjekuoreen oli lehdestä leikatuin kirjaimin kirjoitettu mieheni nimi ja osoite. Kirje oli kirjoitettu Tupperwaren piirtolevyä käyttäen. Kirjoittaja ei siis halunnut, että häntä tunnistetaan. 

Näin kirjeen heti postilaatikolla nipun päällimmäisenä. Kiinnitin huomioni sen outoon ulkonäköön ja siihen, ettei lähettäjän tietoja ollut. Hetkeksi tuli inhottava olo. Hymähdin, olin varmasti katsonut liikaa telkkaria. Mieheni tuli kotiin ja hänen ilmeensä kertoi oman ensivaikutelmani oikeaksi. Kirje oli kuin olikin outo. 

Kirjeessä todettiin minut narsistiksi ja siksi ymmärsimme, että viesti kehottaa jättämään minut. Teki pahaa. Lähinnä siksi, etten koskaan ole halunnut kenellekään pahaa, mutta nyt olin ilmeisesti sellaista aiheuttanut. Sitten mietittyämme kirjettä uudelleen, älysimme sen tarkoittavan sitä, että lähettäjän itse on oltava sekaisin. Mikä vaivannäkö ja työ vain viestittääkseen tämä. Myöhemmin asia muuttui jo vitsiksi. 

Kirje kuitenkin häiritsee. Kävimme läpi tuttavapiiriämme, perheitämme, kaikkia. En kuitenkaan keksinyt sellaista, jonka olisin onnistunut saamaan noin tunteiden valtaan. Kaikkia en varmasti voi miellyttää, mutta viime aikoina kun ihmiskontaktit ovat kuitenkin olleet tavallista vähemmät, ei tällaisia tapauksia tahtonut löytyä. Aavistamme kuitenkin nyt, mistä kirje on ehkä peräisin. Sen aika näyttää, osummeko oikeaan epäilyissä. 

Kirjeen lähettäjä on muodostanut minusta itselleen selvän mielipiteen. Hän on huolissaan miehestäni ja ilman minua elämä voisi olla helpompaa. Sitä en mene kiistämään, elämä minun rinnallani kotona oloni aikana on varmasti ollut raskasta. Emme kuitenkaan ole eroamassa, vaan on ollut mukava huomata jopa niitä hetkiä, jolloin olemme huomanneet tämän suhteen jopa syventyneen. Vaikeudet ovat meitä raastaneet ja repineet, mutta se on elämää. 

Siinä samassa, jossa oma itsetuntoni on alkanut vahvistua pikkuhiljaa, on ehkä meidänkin parisuhde tehnyt sitä. Ainakin vielä. Kirjeen kirjoittaja sai meidän uudelleen tiivistämään rintamaamme meitä uhkaavia asioita ja ihmisiä vastaan, joten vaivannäkö on ollut turhaa. 

Jopa säälin tätä anonyymia, joka on itse ehkä pelokas. Hän näkee asiat suppeasti ja pelkää muutoksia. Pelkää kenties kaikkea erilaista yleensä. Hän haluaa nujertaa ja ehkä sillä nostaa itseään korkeammalle. Hän on lähellä, mutta silti niin kaukana. Hän ei ymmärrä.