Kirjoitan vielä erikseen tästä kuntoutustuesta. Ihan siksi, jos joku voisi oppia omasta kokemuksestani ja saada sen kenties helpommin. Helppoa se ei ole, mutta yrittää kannattaa ja on hyvä muistaa olla huolellinen hakemusta kirjoittaessa.
Kertauksena vielä oma tilanteeni:
Minulle kuntoutustukea haettiin kunnallisen psykiatrian yksikön psykiatrin B-lausunnon avulla heinäkuussa. Käsittelyaika on n. 1-2 kk (ja yleensä tuon 2 kk), minulle päätös tuli reilussa 1,5 kk:ssa. Hakemuksen täytin yhdessä kunnan kuntoutusohjaajan kanssa. Kaikki antoivat ymmärtää asian olevan läpihuutojuttu, oli lähes automaatio että sairauspäiväraha vaihtuu kuntoutustukeen.
Sokki oli valtava kun kielteinen päätös tuli. Tilanne lamautti, mutta silti piti toimia nopeasti. Ilmoittauduin työkyvyttömäksi työttömäksi työnhakijaksi, laitoin hakemuksen työttömyyskassaan ja aloin kerätä aineistoa hakemusta varten. Samalla alkoi myös valitusprosessi kunotutustuesta.
Tämä kaikki tapahtui oikeastaan sumussa, koska olen vasta jälkeenpäin päässyt itse jyvälle, mitä tapahtui ja miten piti toimia. Onneksi hyvä ystäväni jaksoi opastaa ja työterveyslaitoksen psykiatri tiesi käytännöstä selvästi enemmän kuin kunnallinen. Jälkeenpäin kun luimme niin hakemustani tai B-lausuntoa, löytyi useita kohtia, joita muuttamalla tilanne voisi nyt olla eri.
Taistelu toimeentulosta on jatkunut nyt jo neljättä kuukautta. Jos olisin voinut varautua tähän vaihtoehtoon (jos kuntoutustukea ei olsi mainostettu läpihuutojuttuna) olisin ehkä kyennyt toimimaan tehokkaammin. Nyt on kulunut viikkoja ja kuukausia lamaantuneena, ja paine rahan saantiin on luonnollisesti kasvanut.
Oman tilanteeni olisi voitu hoitaa toisinkin. Näin jälkeenpäin voin todeta itsekin, missä on menty vikaan ja voin vain harmitella, etten tiennyt kaikkea silloin kun sitä tietoa olisin kipeästi tarvinnut. Siksi kokoan tähän vähän ohjeistusta asiaan.
Muista siis:
- Älä kirjoita kuntoutustukihakemusta yksin. Jos mahdollista, pyydä hakemusta tekemään joku taho, joka ymmärtää päätöksenteon koukeroita.
- Pyydä lääkäriä lähettämään B-lausunto ensin itselle ja toimita se sitten itse eteenpäin. Tämä siksi, että voit (tai pyydä jotain asiasta ymmärtävää) lukemaan sen läpi mahdollisten puutteiden tms. varalta. Ensimmäisellä lausunnolla on painoarvoa, joten ei ole yhdentekevää, mitä siinä on tilanteestasi kerrottu.
- Kerro B-lausunnon kirjoittavalle lääkärille tarkkaan oireistosi. Kirjoita ne vaikka ylös, ettei mitään tärkeää jää kertomatta.
- B-lausunnossa ja hakemuksessasi tulee ilmetä selvästi työkyvyttömyytesi. Työkyvyn pitää olla heikentynyt 3/5, jota omalla kohdallani ei katsota täyttyvän. Ei edes osakuntoutustukeen oikeuttavassa määrin.
- Työuupumus (tai uupumus yleensä) ei riitä kuntoutustuen perusteeksi. Sitä ei luokitella sairaudeksi, joka oikeuttaisi kuntoutustukeen. Samoin on fibromyalgian kanssa. Näiden sanojen/diagnoosien käyttö lausunnossa tai hakemuksessa voi siis olla hyvä välttää.
- Liitä ensimmäiseen hakemukseen myös toisen lääkärin (esim. työterveyslääkärin) tai terapeuttisi lausunto.
- Varaudu kieltävään päätökseen ja suunnittele varasuunnitelmaa. Ole esim. varautunut työttömyyspäivärahan hakemiseen, että voit toimia mahdollisimman pian.
- Kun lähetät papereita tai sähköpostia eläkevakuutuslaitokseen, varmista aina niiden saapuminen perille. Lisäaikaa ei saa, jos sähköposti on kadonnut bittiavaruuteen tai postin mukana on hukkunut lähettämäsi kirje.
Tässäpä muistilistaa, jolla pitäisi päästä jo eteenpäin. Ainakin ilman samanlaista tilannetta kuin minulla itsellä oli. Lisään listaan jos jotain tulee mieleen ja saa muistuttaa jos jotain jäi pois. Oma taisteluni tästä tuesta alkaa siis olla hävitty, mutta toivotan onnea jokaiselle muulle, joka kuntoutuakseen takaisin terveiden kirjoihin tai työelämään hakee tukirahoja. Tsemppiä!
Minulle on ehdotettu Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa. Mutta miten ihmeessä satojen terapeuttien joukosta löytää sen minulle sopivan? En ymmärrä terapeuttien eri menetelmistä ja suuntautumisista oikein mitään. Henkilökemiankin pitäisi toimia jotta terapiasta olisi hyötyä. Eikä se mitään halpaakaan ole. Puhutaan niin intensiivisestä ja pitkäaikaisesta hoidosta että puhutaan tuhansista euroista Kela-tuesta huolimatta.
VastaaPoistaMinulla on meneillään Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia, jonka aloitin heinäkuussa. Aiemminkin minulle sitä ehdotettiin, mutta voimani ei riittänyt juuri siihen terapeutin etsintään. Kävin silloin yhdellä tutustumassa. Tiesin jo ensimmäisen minuutin aikana, ettei kemiamme tule toimimaan yhteen. Siihen asia sitten jäi silloin.
PoistaMenetelmien osalta en itsekään osaa muuta sanoa, kuin että työpsykologi jolla kävin, edusti kognitiivista ja tämä psykoterapeutti psykodynaamista. Työpsykologin kanssa haastavaa oli se, että hänen käyttämiin menetelmiin en päässyt aina sisään. En vain jaksanut sen kaltaista ajatustyötä. Esimerkkinä tällainen: Psykologi pyysi minua kuvittelemaan itseni bussikuskiksi ja bussi jota kuljetin, oli elämäni. Minun piti miettiä, matkustajia, jotka olivat niitä kuormittavia asioita elämässäni ja nimetä niitä. En kyennyt tähän ollenkaan ja koin ahdistuvani ajatusleikistä hetkellä, jolla kaipasin ehkä jotain muuta. Toisaalta asiat, jotka koskivat nimenomaan työtäni, hoitui tehokkaasti ja niissä ongelmien synty ja muutettavat asiat hoitua hyvin ja tehokkaasti.
Joskus minulle lääkäri suositteli psykodynaamista terapeuttia. Sen kuitenkin jyräsi eräs muu hoitohenkilökunnasta ja kertoi sen olevan lähinnä sitä mitä näkee tv-sarjoissa. Eli potilas pötköttää ja puhuu, terapeutti piirtelle vihkoonsa ja mumisee itsekseen :)
Kun valitsin tätä psykoterapeuttia itselleni, kävin listaa läpi nimi nimeltä ja otin talteen nimet, jotka jo lähtökostaisesti voisivat olla ok. Eli keräsin listan nimitä, joilla suuntautuminen tai heidän kuvaus tuntui sopivalta. Googlettelinkin heitä ja etsin lisätietoa. Yritin löytää vaikka pelkän kuvan heistä (vaikka ei ulkonäön puolesta näitä valintoja tehdäkään). Sitten aloitin laittamaan sähköpostia, koska en vain jaksanut soitella.
Saamieni vastausten sisällöstä pystyin jo päätellä ihmisestä jotain. Niistä muodostuneille omille lemppareille ei kuitenkaan löytynyt aikaa, joten lista lyheni sillä. Sitten laitoin tälle nykyiselle terapeutille, jolla suuntautuminen on psykodynaamista. Kun mitään ei ollut menetettävää, kirjoitin suoraan mitä kaipasin terapialta ja mitä en halunnut. Sitten kysyin, kannattiko minun varata tutustumisaikaa.
Ensimmäisellä käynnillä huomaa aika paljon siitä, toimiiko kemiat yksiin vai ei, mutta toinenkin tutustumisaika kannattaa varata. Kun kaikki sujui hyvin, jutustelu lähti liikkeelle hyvin, päätimme jatkaa hoitoa.
Terapeutin etsintä kysyy voimia, mutta toisaalta tuo terapian aloitus on vienyt toipumistani eteenpäin. Siksi voin itsekin sitä sinulle suositella. Tässä oli tästä minun etsinnästäni, toivottavasti siitä voit noukkia jotain ideoita itsellesi :) Ja kannattaa lukaista vaikka eri suuntautumisistakin etukäteen netistä ja miettiä mikä voisi toimia. Ja kysäise, mitä sinua hoitaneet henkilöt voisivat ensisijaisesti suositella.
Tsemppiä ja voimia sinne!
Kiitos neuvoista ja kiitos kun ylipäätään jaksat pitää tätä blogia. Vaikka kunkin tarina on omanlaisensa, löytyy niistä ihmeen paljon samankaltaisuuksia.
VastaaPoistaOn mukava tietää jos oma kokemus voi jollain tavalla auttaa tai kannustaa muita. Vaikka aloitin kirjoittamaan tätä blogia omana terapiana (kirjoittaminen on minulle ollut luonteva tapa nuorempanakin), niin toisaalta ajattelin, että joku voi ehkä oppia jotain. Joko voi saada kannustinta omaan elämään tai vaikka pitää minua varoittavana esimerkkinä :) Mutta se on totta, että jokaisen kokemukset ja tarinat ovat kuitenkin omansa, se toki pitää muistaa minunkin tekstejä lukiessa :) Mutta minullekin on antanut se, että kuulen mielipiteitä, joten on kiva että olet kommentoinut täällä. Sekin vain jollain lailla auttaa kun tietää ettei ole yksin vastaavien oireiden/asioiden kanssa.
Poista