Vihdoin!

Tänään vihdoin ja viimein posti toi iloisia uutisia. Saan takautuvana syyskuun alusta alkaen ansiosidonnaista päivärahaa. Työttömyyskassa on hyväksynyt hakemukseni, eli rahaton aikakausi on tältä erää ohi! Kuoren avatessa vierähti muutama onnen kyynel poskelle. 

Ja vielä toinen hyvä juttu tänään. Kävimme mieheni kanssa yhdessä keskustelemassa kaikesta tähän astisesta, mikä on meitä yhdessäkin kuormittanut. Se tuntu helpottavalta ja samalla meitä pariskuntana vahvistavana. 

Tällä on hyvä aloittaa uusi viikko! Jospa tästä pikkuhiljaa alkaa asiat rullaamaan valoa kohti :)

Kuntotustuki

Kirjoitan vielä erikseen tästä kuntoutustuesta. Ihan siksi, jos joku voisi oppia omasta kokemuksestani ja saada sen kenties helpommin. Helppoa se ei ole, mutta yrittää kannattaa ja on hyvä muistaa olla huolellinen hakemusta kirjoittaessa. 

Kertauksena vielä oma tilanteeni:

Minulle kuntoutustukea haettiin kunnallisen psykiatrian yksikön psykiatrin B-lausunnon avulla heinäkuussa. Käsittelyaika on n. 1-2 kk (ja yleensä tuon 2 kk), minulle päätös tuli reilussa 1,5 kk:ssa. Hakemuksen täytin yhdessä kunnan kuntoutusohjaajan kanssa. Kaikki antoivat ymmärtää asian olevan läpihuutojuttu, oli lähes automaatio että sairauspäiväraha vaihtuu kuntoutustukeen. 

Sokki oli valtava kun kielteinen päätös tuli. Tilanne lamautti, mutta silti piti toimia nopeasti. Ilmoittauduin työkyvyttömäksi työttömäksi työnhakijaksi, laitoin hakemuksen työttömyyskassaan ja aloin kerätä aineistoa hakemusta varten. Samalla alkoi myös valitusprosessi kunotutustuesta. 

Tämä kaikki tapahtui oikeastaan sumussa, koska olen vasta jälkeenpäin päässyt itse jyvälle, mitä tapahtui ja miten piti toimia. Onneksi hyvä ystäväni jaksoi opastaa ja työterveyslaitoksen psykiatri tiesi käytännöstä selvästi enemmän kuin kunnallinen. Jälkeenpäin kun luimme niin hakemustani tai B-lausuntoa, löytyi useita kohtia, joita muuttamalla tilanne voisi nyt olla eri.

Taistelu toimeentulosta on jatkunut nyt jo neljättä kuukautta.  Jos olisin voinut varautua tähän vaihtoehtoon (jos kuntoutustukea ei olsi mainostettu läpihuutojuttuna) olisin ehkä kyennyt toimimaan tehokkaammin. Nyt on kulunut viikkoja ja kuukausia lamaantuneena, ja paine rahan saantiin on luonnollisesti kasvanut.

Oman tilanteeni olisi voitu hoitaa toisinkin. Näin jälkeenpäin voin todeta itsekin, missä on menty vikaan ja voin vain harmitella, etten tiennyt kaikkea silloin kun sitä tietoa olisin kipeästi tarvinnut. Siksi kokoan tähän vähän ohjeistusta asiaan. 

Muista siis:

• Älä kirjoita kuntoutustukihakemusta yksin. Jos mahdollista, pyydä hakemusta tekemään joku taho, joka ymmärtää päätöksenteon koukeroita. 

• Pyydä lääkäriä lähettämään B-lausunto ensin itselle ja toimita se sitten itse eteenpäin. Tämä siksi, että voit (tai pyydä jotain asiasta ymmärtävää) lukemaan sen läpi mahdollisten puutteiden tms. varalta. Ensimmäisellä lausunnolla on painoarvoa, joten ei ole yhdentekevää, mitä siinä on tilanteestasi kerrottu. 

• Kerro B-lausunnon kirjoittavalle lääkärille tarkkaan oireistosi. Kirjoita ne vaikka ylös, ettei mitään tärkeää jää kertomatta. 

• B-lausunnossa ja hakemuksessasi tulee ilmetä selvästi työkyvyttömyytesi. Työkyvyn pitää olla heikentynyt 3/5, jota omalla kohdallani ei katsota täyttyvän. Ei edes osakuntoutustukeen oikeuttavassa määrin.

• Työuupumus (tai uupumus yleensä) ei riitä kuntoutustuen perusteeksi. Sitä ei luokitella sairaudeksi, joka oikeuttaisi kuntoutustukeen. Samoin on fibromyalgian kanssa. Näiden sanojen/diagnoosien käyttö lausunnossa tai hakemuksessa voi siis olla hyvä välttää. 

• Liitä ensimmäiseen hakemukseen myös toisen lääkärin (esim. työterveyslääkärin) tai terapeuttisi lausunto.

• Varaudu kieltävään päätökseen ja suunnittele varasuunnitelmaa. Ole esim. varautunut työttömyyspäivärahan hakemiseen, että voit toimia mahdollisimman pian.

• Kun lähetät papereita tai sähköpostia eläkevakuutuslaitokseen, varmista aina niiden saapuminen perille. Lisäaikaa ei saa, jos sähköposti on kadonnut bittiavaruuteen tai postin mukana on hukkunut lähettämäsi kirje. 

Tässäpä muistilistaa, jolla pitäisi päästä jo eteenpäin. Ainakin ilman samanlaista tilannetta kuin minulla itsellä oli. Lisään listaan jos jotain tulee mieleen ja saa muistuttaa jos jotain jäi pois. Oma taisteluni tästä tuesta alkaa siis olla hävitty, mutta toivotan onnea jokaiselle muulle, joka kuntoutuakseen takaisin terveiden kirjoihin tai työelämään hakee tukirahoja. Tsemppiä!

Se Jumalasta seuraava

Niinhän sitä usein kuulee sanottavan, että lääkärit ovat niitä Jumalasta seuraavia. Ja yleensä vielä listassa ylöspäin mentäessä. Tänään koin jotain tästä piirteestä ja voin todeta, etten kovin usein ole joutunut olemaan niin puolustusasemissa lääkärin kanssa kuin tällä kertaa. 

Kävin julkisen puolen psykiatrin vastaanotolla aamulla. Hän oli aiemmin lopettanut hoitosuhteeni ja silloin ymmärsin sen johtuneen siitä, että olin ollut yhteyksissä myös aiempaan, työterveyden kautta saamaani, psykiatriin. Tällä käynnillä alunperin oli tarkoitus keskustella mahdollisesta uudesta lausunnosta, joka voisi edesauttaa kuntoutustuen saantia. Käyntini osoittautuikin enemmän tiedoitustilaisuudeksi, jossa lääkäri kohta kohdalta kertoo kuinka on toiminut juuri niinkuin on ollut tarvekin. Uudelle lausunnolle ei ole siis tarvetta, mutta nyt voisin miettiä työhönpaluuvaihtoehtoja ja harkita ammatillisen kuntoutuksen keinoja. Uusi lausunto voisi sen sijaan että auttaisi tilannettani, sekoittaa päätöksen tekeviä tahoja, joten se on siksi parempi jättää kirjoittamatta. En arvannutkaan, että tässä tilanteessa kannetaan enemmän huolta lääkäreistä kuin potilaan jaksamisesta!

Kaikesta päätellen lääkäri oli loukkaantunut, hänen varpailleen oli astuttu. Työterveyslaitoksen psykiatri on ymmärtänyt minua alusta asti. Hän lukee potilasta kuin avointa kirjaa ja oli kuunnellut minua myös painohuolissani. Lähdimme siksi kokeilemaan Venlafaxinin tilalle Cymbaltaa. Tämä julkisen puolen psykiatri ei ottanut kesällä asiaa kuuleviin korviinsa ja tänään sanoi, ettei tällaisesta ongelmasta ollut tietoinenkaan. On itseasiassa aika kurjaa potilaana vakuuttaa lääkäriä, että puhuu totta. Välillä aloin jo itseänikin epäillä, että olenko oikeasti kuvitellut kaiken tapahtuneen..

Onneksi minulla oli tänään terapia heti psykiatrikäynnin jälkeen. Pääsin heti vuodattamaan tuntojani ja kuulemaan myös toisen mielipiteen kokemuksiini. Psykiatrin luona jaksoin tunnin pysyä lujana, mutta sen jälkeen padot aukesivat. Itkin, itkin lähtiessä ja itkin vielä terapeutin ottaessa minut vastaan. Sain onneksi tukea tilanteeseen, eikä tämä perjantai aivan niin paha ollutkaan kuin miltä se tuntui.

Hoito on todella paljon kiinni kemioista. Se on tullut huomattua, erityisesti tänään. Itselläni on jäljellä vielä tämä työterveyden kautta saamani psykiatri (tosin hänen vastaanotolleen on matkaa), eli oljenkorsia vielä on. Lisäksi mietimme jo terapeuttini kanssa varavaihtoehtoa, jos jostain syystä en voisikaan tällä lääkärillä jatkaa. Toivon, että jokainen apua tarvitseva jaksaisi etsiä sitä omaa auttajaansa. Sillä on niin suuri merkitys. 

Kuntoutustukeni osalta oma pelini on ehkäpä pelattu. Vaikuttaa aika mahdottomalta enää vakuuttaa muutoksenhakulautakuntaa työeläkevakuutusyhtiön tekemän päätöksen jälkeen. Mutta nyt vain odotan. Odotan, että viimein kuulisin jotain työttömyyspäivärahan osalta. Se olisi suuri pelastus meidän arkeen ja meidän molempien jaksamiseen. 

Peukut siis pystyyn!