Minulla meni kauan, että ymmärsin sairastavani masennusta. Sen tajuamiseen taisi mennä jopa puoli vuotta kun olin kotona. Paremmin sen olisin ymmärtänyt, jos olisin sopinut siihen stereotypiaan masentuneesta. En ollut vain alakuloinen, apaattinen ja surullinen. Hymyilin, olin reipaskin välillä, nauroin kun nauratti. Ja koko matkan kuulin kommentteja siitä, kuinka oli vaikea uskoa minun olevan masentunut. Mutta totta se oli. Olin masentunut, ja olen sitä vähän vieläkin.
Kodin Kuvalehden artikkelissa kerrotaan viisi eri merkkiä, joista voi tunnistaa masennuksen. Nämä merkit ovat niitä, joita ei heti tule yhdistettyä masennukseen. Niitä merkkejä on hermostuneisuus, levottomuus, erilaiset kivut, yhtäkkinen hitaus, lyhyt pinna ja himo epäterveelliseen ruokaan. Tunnistan itseni näistä jokaisesta kohdasta.
Käypä lukemassa koko juttu täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti