Päivä pyjamassa

On tullutkin moneen kertaan todettua, että tekemiset vaativat palautumisajan. Eilinen kului palautuessa viikonlopusta, johon kuului lauantain valmistautuminen vieraisiin (siivoamista ja leipomista) ja sunnuntain vieraat. Eilen minusta ei ollutkaan sitten mihinkään. 

Heräsin kyllä hyvissä ajoin, samaan aikaan kuin töihin lähtevä mieheni. Jo puoli kymmeneltä olen nukahtanut ensimmäisille päikkäreille. Sen jälkeen istuin hetken koneella, söin, mutta luovutin. Menin uudelleen sohvalle makoilemaan ja olen siihen taas nukahtanut iltapäivän puolella. Katselin hetken telkkaria, mutta ei vieläkään silmät pysyneet auki. Nukahdin vielä kolmansille päikkäreille neljän jälkeen. 

Ihme ja kumma, meidän kaksi koiraa veti sikeitä myös koko eilisen. Siinä nukuttiin sohvalla koko porukka. Vasta viiden jälkeen ajattelin, että koirat on käytettävä pihalla. Ei kuin takkia päälle ja pihalle. Ja sitten takaisin sohvalle. 

Vaikken mitään järkevää tehnyt loppupäivänäkään, pysyin sentään hereillä kunnes menimme nukkumaan. Nukkuminen oli sitä paitsi helpottavaa, koska aina herätessä oli hetken helpompi hengittää ennen kuin hengenahdistus taas alkoi. Tänään olisin voinut toistaa eilisen kaavan, mutta onneksi edessä oli käynti terapeutilla. Ja onneksi sain vielä kerran purkaa anopin tuomaa kiukkua. 

Paljon vaatii toipua, varsinkin kun kyseessä on minun näkövinkkelistä ei-toivottu vieras. Olin onneksi ottanut tämän huomioonkin, enkä eiliselle ollut suunnitellut mitään tekemistä. Mutta kyllä sitä kaipaa niitä aikoja, kun menot tai vieraat ei vienyt kaikkea virtaa. Olisi kiva jos edelleenkin pystyisin aloittamaan seuraavan päivän "normaalisti" ja yön unet olisivat riittäneet palautumiseen. 

Ehkä jonain päivänä niin. Tänään yritän viimein tehdä hakemusta työttömyyskassaan. Jos edes sieltä onnistuisin saamaan rahaa.