Niin, olisikin! Vaan ei ole. Toisaalta tämä yhtäjaksoinen hengenahdistus alkaa olla jo hyvinkin tuttua. Yli kymmenen vuotta sitten koin sen ensimmäisen kerran ja siitä asti se on varoittanut kun vauhti on liian kovaa. Siitä olen tiennyt, milloin stressiä on liikaa.
Tämän kertainen ahdistelu on jatkunut nyt yli viikon. Aiemmin käytin satunnaisesti oireeseen Alproxia, mutta nyt käytössä on Propral (mietona, 10 mg annoksena). Alprox jäi, koska se väsytti ja siihen syntyy riippuvuus herkästi. Propral puolestaan on ollut hyvä. Se ei edes oikeastaan tunnu missään, mutta auttaa. Paitsi eilen, jolloin tupla-annoskaan ei tehnyt hengittämistä helpommaksi. No, nyt sentään jaksan yleisesti paremmin kuin vähän aikaa sitten. Ei siis mitään pahaa, ettei jotain hyvääkin.
Terapiassa on puhuttu siitä, että saatan itsekin pitää hengenahdistuksesta kiinni. Voi olla. Se on minulle jo niin tuttu oire, se ei säikäytä. Ennemminkin ärsyttää. Se on riesa, joka muistuttaa etten ole terve. Vaikka toipumiseni on todennäköistä (lääkäreiden mukaan), voikohan ahdistelu jäädä osaksi elämääni kuitenkin? Ehkä. Mutta saatan pitää siitä kiinni, koska sillä on helppo selittää syytä sairauslomaan.
Monta kertaa olen sanonut, niin lähipiirilleni kuin terapeutillenikin, että helpompaa olisi jos vaikka jalka olisi paketissa. En tietenkään toivo mitään muita sairauksia tai vaivoja. Kuitenkin se, että syy sairauslomaani on korvien välissä, tekee tästä kaikesta vaikeaa. Vaikeaa itselleni ja muille.
Kestää aikansa, että ymmärrän itse tätä kaikkea, tai että vielä hyväksyn sen. Ja sitten kun näin käy, on ympärilläni kysymysmerkkejä. Olen koko sairauslomani ajan saanut tasaiseen tahtiin vakuutella syytä kotona oloon. Olen saanut luetella oireita, jotta joku ulkopuolinen ymmärtäisi.
Eihän ulkopuolisten tarvitse kaikkea ymmärtää tai tietää edes syytä kotona olooni. Lähimmille olen kuitenkin yrittänyt selittää. Olisko tarvinnut, en tiedä. Kotoa lähtiessä puenkin sitten "mulla on kaikki hyvin"-kulissin päälleni ja vältän sillä kysymyksetkin. Taidan tuosta syystä viihtyäkin niin hyvin kotona. Kotona voin olla takkutukkaisena ja likaisissa vaatteissa. Seuranani koirat, jotka ei hien hajustakaan säikähdä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti