Johonkin se aika taas on hurahtanut.. en huomannutkaan, että viimeisestä kerrasta on vierähtänyt jo pari viikkoa! No täällä sitä ollaan, hengissä vielä tiukasta dieetistä huolimatta! :)
Ensimmäinen viikko uudella ruokavaliolla meni yllättävän hyvin. Yllätin itsenikin, ettei mieleni oikeastaan tehnyt mieli mitään herkkuja ja kaupassa karkkihyllynkin ohitin ilman kiusausten kanssa painiskelua. Seuraava viikko olikin jo sitten haastavampi ja taisi olla keskiviikko kun retkahdin... Korvasin päiväruokani helposti naposteltavilla suupaloilla ja muutamalla virpojille ostetuilla namilla.
No, vaikka retkahdus tapahtuikin, en soimannut itseäni suuremmin. Vähän vain. Tarkoitus olikin, että olen mukana dieetissä omien voimieni ja kykyjeni mukaan. Ja oli ilo huomata, ettei tällä kertaa herkkujen määrä ollut lähelläkään entistä. Pieni määrä riitti ja siitäkin meinasi vähän pukata huonoa oloa.
Tämä pääsiäisen aika olikin sitten toinen juttunsa. Nyt on tullut maistettua niin suklaata kuin mämmiäkin, mutta niitäkin kohtuudella. Ja mitä olen kirjaillut syömisiäni, niin kertaakaan ei onneksi ole mennyt kalorimäärät yli. Jossain määrin siis mukana ollaan näistä poikkeuksista huolimatta. Mutta tylsintä kaikista on se, kuinka hidasta muutos kuitenkin on.
Tarkoitus on tietenkin päästä fiksulla tahdilla takaisin niihin mittoihin, joissa olin, mutta silti nyt olisi kiva nähdä suurempiakin muutoksia. Läskit ne vain höllyy ja lyllyy matkassa vaikka reippaana tyttönä olen pitänyt näistä tarkoin suunnitelluista suupaloista kiinni. No, malttia kai tässäkin kysytään, niinkuin kaikessa!
Mutta mietinpä vain, kuinka epäreilua tämä kaikki on! En ole törmännyt vielä siihen, että kokisin yhtä suurta himoa terveysruokaan kuin vaikkapa herkulliseen pitsaan, joka aina on ollut yksi suurista kiusauksistani. Suklaata himoitsen tälläkin hetkellä, mutta porkkanat kaapissa eivät huuda yhtä lujaa minua. Mikä siinä onkaan, että kaikki terveydelle haitallinen tai lihottava onkin niin hyvää, mutta vaikka parsakaalin puputtaminen tuntuu enemmänkin rangaistukselta?
Enpä siis toisaalta ihmettele, että vaikeampi ongelma on liikalihavuus kuin -laihuus. Herkkuja on monen moisia, vaikka myönnän kyllä, että esimerkiksi herkullinen salaatti currylla maustetun kanan kanssa on todella hyvää sekin.
No, pyyhkäisempä kuolan suupielestä ja menen pilkkomaan taas päivän kasviksia kulhoon. Tänään tosin lihana on lampaanlihaa (hyvin vähärasvaista sekin), joten vaihtelua tähän dieettiin tälä kertaa! :)
Mukavaa toista pääsiäispäivää sinne ruutujen toiselle puolelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti