Nyt voin ehkä vähän hehkuttaa! Nimittäin kokonaisen 23 sivun vuoksi, ja niiden muutaman lisärivin! Ai miksikö?
Jo ennen sairauslomalle jäämistä huomasin lukemisen vaikeutuneen. En pystynyt keskittymään mihinkään tai jos jotain luinkin, unohdin pian kaiken. Tätä on jatkunut siitä lähtien ja entinen lukutoukka on muuttunut nettisurffailijaksi ja kuvien katselijaksi.
Alkupuolella kotona oloa otin silloin tällöin kirjan käteen. Halusin uppoutua johonkin tarinaan ja unotaa todellisuuden vaikka vain hetkeksi. Ajattelinkin silloin, että nythän minulla siihen on aikaa kun työssäkäyntiä ei ollut. Luinkin silloin useampia sivuja, kunnes huomasin unohtaneeni lukemani.
Kun on kirjan ensimmäisen kappaleen lukenut ja on siirtymässä seuraavaan, on erittäin masentavaa ymmärtää, ettei tiedä mitään mistä kirja siihen asti kertoi. Puolikas, tai jopa se kokonainen, tyhjä sivu kappaleiden välissä riitti tyhjentämään muistini. Katsoin välillä kirjan kanttakin muistuttaakseni mieleeni, mitä olikaan lukemassa.
Lukeminen siis jäi, lukuunottamatta joitain lehtien lyhyitä artikkeleita. Joskus kirjakaupassa olen selaillut kirjoja ja miettinyt mitä niistä haluaisin lukea sitten kun pystyn. Ja niitähän oli. Kotonakin kirjoja on ja useampi niistä on odottanut lukijaansa.
Eilen päätin sitten kokeilla. Tai päätin kun huomasin puhelimestani akun loppuneen enkä siksi voinut selailla nettiä ennen nukahtamista. Kuitenkin ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen onnistuin! Muutamaan kertaan luin nytkin saman pätkän uudelleen, mutta sivua kääntäessä muistin lukemaani! En tietenkään kokonaan (muistaako kukaan?), mutta pysyin juonessa kiinni ja asia oli mielessäni kokonaisena.
Nyt vain pitää muistaa hallita vaativuutta sisälläni. Nytkin tuosta 23 sivusta viimeiset menivät takkuillen, joten liika on liikaa. Mutta sitä haluaisi heti onnistua niinkuin ennen! Mutta ehkäpä vielä joskus ahmin kirjan illassa tai parissa. Ehkä joskus voin ne monet kirjat lukea läpi, joita olen käsissäni pyöritellyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti